[s. 8] wälillä, 6 yli 20 ja suurin korkeus oli yli 30 peninkulman. Ainoastaan 4 tutkintoa oli senlaista että retken pituus niistä taidettiin määrätä. Tästä laskettiin että lentotähdet liikkuwat äärettömällä kiiruudella, kulkein 4—6 peninkulmaa sekunnissa.
Näistä tutkinnoista saatiin siis ensimäiset tarkemmat tiedot näiden satuisten kappalten luonnosta, korkeudesta ja nopeudesta. Mutta Brandes⚲ oli wäsymätön; ei hän wielä tähän lopettanut tutkintojansa. Wuonna 1823 sai hän oppineita miehiä eripaikoilla Saksan maalla yhdistymään, tarkempia tutkintoja tässä asiassa matkaan saadaksensa. Yhteensä waarin ottiwat nämät 1800 lentotähteä, ehkä ainoastaan 62 oli niin yhtä haawaa eripaikoilla hawaittu että niistä sopi tarkkoja päätöksiä juontaa, ja ainoastaan 36 oli niin tarkoin tutkittu että niiden koko retki taidettiin laskea. Mutta oli sitä jo siinäkin. Kaikista näistä päätti Brandes⚲, että pienet lentotähdet liikkuwat noin 1 eli 2 peninkulman korkeudessa, mutta kaikki suuremmat 5 ja 20 peninkulman wälillä ja edempänäkin. Niiden nopeus oli 4 ja 6 peninkulman wälillä sekunnista.
Se silmän häiräys, joka siitä tulee että kaikki kirkkaasti loistawat kappaleet näkywät suuremmaksi kun todella owat, tekee kowin waikeaksi määrätä mitään tarkkaan tulipallojen suuruudesta. Eräs lentotähti, joka hawaittiin 7 päiwänä lokakuuta wuonna 1823 ja oli hywin tulipallon kaltainen, laskettiin olewan läpitsensä 120 jalkaa, toinen päätettiin olewan 80. Ja waikka tämä mitta näyttää kowin suurelta on kuitenki hawaittu tulipallojen olewan wielä paljo suurempiakin. Tulipallo, joka nähtiin 10 päiwänä syyskuuta wuonna 1771, oli läpitsensä 1000 jalkaa; joka nähtiin 10 p. elokuuta w. 1773, oli 1800 jalkaa; joka nähtiin Connecticutissa Pohjois-Amerikassa 14 p. joulukuuta w. 1807, oli 500 jalkaa ja jo-
