[s. 5] kiwimäisestä aineesta, ja semmoiset, jotka melkeen kokonaan owat raudasta. Edellisen luokan kiwissä on muutamilla aiwan taaja ja yleisesti harmaa pääaine, jossa ei silmä selitä muita erinäisiä aineita kun kowin pieniä rautamalmin osia sekoitettuna. Toisissa on selkiästi erinäisiä aineita, joista yksi on yhtymältänsä Labradorin muotoinen, toinen on ruskiamainen ja peräti Augitin muotoinen maassa olewissa kiwissä.
Toinen lai ilmakiwiä, jotka owat melkeen paljasta rautaa, löydetään ainoastansa harwoin. Rauta on yleisesti täynnä pieniä rakkoja, joissa löytyy Olivinin kristallia. Näiden eroitettua pitää loppu sisällänsä enemmän kun 90 sadannesta rautaa ja monta sadannesta nikkeliä (joka myös on metalli), niin että muut aineet ottawat aiwan pienen osan. Tämänlaisten kiwien putoominen nähtiin 26 päiwänä toukokuuta wuonna 1751 Hradschinan lähellä Ungarin maalla, jossa putosi kaksi raudan kokousta painain toinen 71, toinen 16 naulaa. Myös muualla on tämmöisiä raudan kokouksia hawaittu; ja waikka niiden ei ole nähty juuri putoowan, taidetaan kuitenki heidän sisällisestä rakennuksestansa päättää heidän olewan ilmasta kotosin. Kaikista parahin tuttu on se, jonka Pallas wuonna 1771 oppi tuntemaan Siperiasta ja jota Tatarilaiset wanhain puhetta seuraten pitiwät taiwaasta tulleena jumaluutena. Sen paino oli 190 leiwiskää.
Saksalainen luonnon tutkia Chladin⚲[huom. 1] kirjoitti wuonna 1794 todella kiitetyn kirjan ilmakiwistä ja koetti todeksi näyttää näiden kiwien olewan kotoisin ulkona maan ilmapiiristä, liikkuwan maailman awaruudessa ympäri auringon niinkuin kiertolaisetkin, mutta syttywän palamaan ja loistamaan tultuansa likelle maata ja kuikemaan läpitse sen ilmapiiriä, jonka wastus saattaa pikaisen kuumuuden, josta ne poukkoowat rikki ja putoowat maahan. Ehkä tämä
- ↑ Ernst Chladni
