[s. 12] olisi se walmis putoomaan maahan. Tämä raja on kuun sydämestä 346 penikulmaa; jos siis kuussa olisi woimaa heittämään jonkun kappaleen 346 peninkulmaa, olisi se walmis putoomaan maahan. Tarkalla laskemalla taidetaan tietää että se kappale, joka tämän matkan jaksaisi kulkea, olisi kuusta heitettäwä sillä woimalla, että se ensisekuntina kulkisi 7000 jalkaa. Nyt tiedämme tykin kuulan kulkewan enemmän kun 1500 jalkaa sekuntina, josta seuraa että nimitetyn woiman kuussa ei tarwitsisi olla suuremman kun 4 eli 5 kertaa kowemman tawallista tykin woimaa. Sillä woimalla kuusta heitetty kappale olisi walmis maahan asti tulemaan. Muutoin tiedetään wielä kuun pinnan olewan täpitäynnä keilasen muotoisia ja ymmyriäisiä wuoria sekä sywiä aukkoja, josta arwellaan kowia suitsuwuorien woimia ja waikutuksia kuussa; muutamat tarkat waarinottajat owat wielä luulleet merkinneensä uusia suitsuwuorten aukkoja ja itse wuoriakin syntywän ja wanhoja katoowan; ei siis suinkaan ole ihme että tulipalloja on pidetty kuukiwinä. Waikka siis ei miltäkään puolelta näytä mahdottomalta päättää näiden tulipallojen olewan kotosin kuusta, waatiwat kuitenki uudemmat waarinotot jättämään koko sen luulon.
Brandes⚲ on, niinkuin ennen sanoimme, näyttänyt todeksi näiden tulewan ulkoa meidän ilmapiiriämme ja kulkewan niin suurella nopeudella, että niiden matka on 4 ja 6:ki penikulmaa sekunnissa. Kuusta kyllä taitaisi heittää kappaleita 7000 jalan nopeudella sekunnissa; sillä omat suitsuwuoremme owat heittäneet suuria lohkareita wielä suuremmallakin nopeudella. Mutta sillä nopeudella kuusta heitetty kappale tulisi 2 eli 3 päiwän kuluessa maahan ainoastaan 35 tuhannen jalan nopeudella. Mutta lentotähdet kulkewat ilmapiirissämme 5 penikulmaa eli 114 tuhatta jalkaa sekunnissa, josta seurasi että ne kuusta olisiwat heitetyt 110 tuhannen jalan nopeudella, joka näyttää jok-
