Sivu:Tulipallot ja Lentotähdet Taiwaalla, 1857.djvu/11

11

[s. 11] suurempi kuun wetowoimaa. Tämä taas tapahtuu ainoastansa sillä ehdolla että wedetty kappale on yhtä kaukana wetäwän sydämestä; sillä painowoima wähenee mitä pitempi matka on wetäwän ja wedetyn wäliä. Ennen olemme lukioillemme opettaneet painowoiman waikutuslait, joista seuraa että wetowoima wähenee samassa määrässä kun wedettäwän kappaleen kaukaisuuden itsekertaiset enenewät. Esimerkiksi jos maan pinnalla joku kappale painaisi naulan ja se wietäisiin pois maan pinnasta yhtä paljo kun se pinnalla on pois sydämestä, niin wähenee sen paino 2 kertaa 2 eli neljän kertaisesti, se on: se kappale painaisi sen määrän päässä ainoastaan ¼ naulaa. Kolmen semmoisen matkan päässä olisi sen paino 3 kertaa 3, se on 9 kertaa wähempi. Jos nyt ajattelemme maan ja kuun sydämien koko wälin jaetun 104 yhtäsuureen osaan ja jonkun painawan kappaleen asetetun 94 osan päähänmaasta lukein (josta seuraa että se kuun sydämestä on 10 osaa), niin taidetaan helposti laskea sen kappaleen putoominen; sillä maan wetowoima on wähennyt 94 kertaa 94 eli 88 sataa kertaa, mutta kuun ainoastaan 10 kertaa 10 eli 100 kertaa. Jos nyt maa ja kuu olisiwat yhtä suuret ja yhtä taajat kappaleet, niin wetäisi kuu sitä kappaletta puoleensa 88 kertaa enemmän kun maa. Mutta maan suuruus ja taajuus on 88 kertaa suurempi, josta syystä maa wetää myös sitä kappaletta 88 kertaa enemmän kun kuu. Taikka toisin sanoen: kaukaisuutensa puolesta wetää maa sitä kappaletta 88 kertaa wähemmän, mutta suuruutensa ja taajuutensa puolesta 88 enemmän kun kuu. Tästä seuraa että se kappale, joka olisi asetettu 94 osan päähän, pysyisi siinä eikä putoisi maahan eikä kuuhun, sillä molempain wetowoima waikuttaa siinä yhtä wahwasti. Mutta jos sama kappale tulisi maan puolelle tätä rajaa, putoisi se maahan. Jos siis joku woima kuusta heittäisi kappaleen kuusta yli tämän rajan,