Ajanassa, Aasian eärimmäisiltä
rannoilta, 8:na päivänä
Elo-kuussa 1845.
I.
Männä kevänä kirjoitin minä teijän tyköönne, Kasanin[1] kaupunnista, ja toivoin että se oikeen on etes-tullut. Nyt tahon minä toas lyhykäisyyessä antoa teille tieon itestäni, kuin myös vaivaloisesta, mutta kumminkin onnellisesta, matkastani puhua. — Suurimmassa rospuutassa läksin minä Kasanista 15 päivänä Huuhti-kuussa, tuntematonta moata, ja vierasta kansaa, vastaan — voan, turvaten Jumalaan, oli syämmeni aivan levollinen. Kohta ensimäisellä ja toisella kestkievar-välillä Kasanista, näytti moantie ihtensä kauhistavaisessa puvussa — moa oli yhtä tasaista ja metätöintä, ja vettä niin hirmuisen paljo, että se talven alla kovettunut tien kohta näkyi niin kuin se olis männyt järven lävihte. Siinä ylös-auteltiin hevoisia lumen hyyhmästä, ja missä vesi oli leikannut ihtensä tien lävihte — siinä vajuivat hevoiset selkä-rankaa myöten. Jo ajattelin silloin mikähän eteeni tulloo jos sairaus soavuttaa näihen vastoin-käymisten alla, koska en kielelläni olis vaivojani taitanut ilmoittoo? Ja mitä se vieras kansa olis minusta lukua pitänyt? Mutta kolmaas kestkievari-väli oli jo vähän parempi — moa tuli mäkiseksi, ja vesi oli ennättänyt vuotaa laaksoihen alaisiin paikkoin. — Siitä seurais että alaiset moat tuli sitä vaikiammaksi; niissä oli kuitenkin miehiä, veneihen kanssa, tarihtemassa reissuvaisillen apua, korkeeta maksua vastaan. Senkalttaista tietä matkustin minä viis-sataa seihtemän-kymmentä-neljä venäjän virstoo, Permi nimiseen kaupunkiin; enkä siinnäkään vielä seisahtunut virvoittamaan ihtiäni, voan reissusin yhtä-mittoo Jekaterinburgin kaupunkiin, 361 virstoa; mutta sillä välillä oli tie kumminkin parempi. Jekaterinburgi oli yksi pieni, voan aivan nätti, kaupunki, jonka tähen mielein teki siinä olemaan muutamia päiviä; ja niin vietin siinnä viis vuorokautta. Siitä matkustin minä yhdeksän-sataa viiskymmentä-kuus virstaa Omski nimiseen kaupunkiin; ja virvoitin ihteni siinnä kolmet vuorokautta. Olikiin se niitä nätimmiä kaupunkia minun tiessäni. Siitä toas tuhatta yksi-sata kolmettoista virstaa Tomskin kaupunkiin, sanken huonoa tietä; ja lepäisin siinä neljä vuorokautta. Ja siitä — Sibirianmoan peäkaupunkiin, Irkutskiin, tuhatta viis-satoo neljäkymmentä-viis virstoo; seki oli yksi nätti kylä, ja joki, joka kulki sen lähes, ylen ympäri, teki kaupunkin ihanaksi. — Jekaterinburgin ja Omskin välillä alkoi Sibirian moa, Tjymen nimisestä kaupunkista. Vähän tahon siitäkin sanoa. Irkutskiin asti on Siberianmoan loatu kaikki melkein yhenkalttaista, nimittäin tuhka-moata, aivan ilman vuoria ja mäkiä. Ei pientäkään kivenmujua minä nähnyt koko 3,225 virstalla: — paikoin kauhian suuria aukeita, paikoin harvoja koivikoita, ja vahva heinä näky kasvavan joka paikassa, että niitty on siinä mihinkä kukin tahtoo heinänsä tehä. Mitä pellon-ruukkiin tulee, niin kasvaa moa runsaasti viljaa, ilman sonnata, kaheksan eli kymmenen aastaikaa, peräkkäin; mutta siitten tuloo se kohta keoksi jätteä; ja semmoinen moa, joka 8 eli 10 vuotta on viljan antanut, tarvihtoo neljän ja viijen-kymmenen vuoen välillä ennen kuin se uuestaan viljan antaa. En kumminkaan tiijä jos sen ajan sisällä se ennättää metistyä, sillä en nähnyt missään nuorta mehtää; voan kaikki mehtä oli ijanaikuisia aarnio-koivuja, ja — toisin paikoin, aukeita ketoja, monia peninkuormia. Aituuksia ei ole muuta kuin suuret ha’at, kylihen ympärillä, missä eläimet käyvät. Ihmiset eläävätten hyvästi ja siististi. Esimerkiksi, heijän puhtautensa ylihte, sanon ainoastaan: He pesöövät asun-huoneensa seinät ulkopuoleltakin. Harva talo on se, jonka piha ei ole ympärinsä aijattu korkian hirsi-aijan kanssa, ja sisälle ajo-portti kauniisti rakettu. Moantie kulkee, kyläin lävite, niin levee kuin kaupunkin katu. Ihmiset käyvätten kauniissa voatteissa, erinomaittain sunnuntaki-päivinä. Murheellisella syämmellä läksin minä Tjymenistä vastaan-ottamaan Sibirian moata, josta kyllä ennen pahaa ajattelin, ja tultuani ensimaiseen kestikievariin, jonka nimi oli Kilki, tulin vielä enemmän murheelliseksi. Siinä ottivat minulla 30 virstan kyytirahaa, ehkä kuinka minun piti maksaman 24 virstan etestä, ja kuin en minä myöntynyt — sanoi yksi miesjoukosta: ”josma olisin kyytimiehes, et ruokaa enää tarvihteisi!” Mutta Jumlalle kiitos, aivan rauhanen on kulkuni ollut jokapaikassa, ehkä kuinka yksin olen matkustanut. Kumminkin on urhoollisuutta, ja uskallusta, monessa paikassa tarvittu, niin kuin esimerkiksi Permin leänissä, Venäjän moalla, oli yksi joki jonka ylihte piti kulettaman; mutta jeän-lähtö aika oli käsissä, että hevoisella oli mahotoin peästeä eis. Kestikievari oli puolen virstoo toisella puolen jokea. Kyytimies oli heittionmainen, eikä pitänyt mitään murhetta ylihte join peästäksensä. Neljä humalassa olevaista miestä oli, jotka lupaisivatten soattaa minun kestikievariin, 35 Ruplan eistä; jos olisin antanut 5 Ruplaa hopeessa, mutta eivätten siihen tyytyneet. Yö tuli peälle, enkä tiennyt mitä tekemän piti. Yksinäinen talo oli siinä lähellä, josta myös miehet olivatten; minä kysyin siinä yöpaikkaa, ja ilolla hyö minulle lupasivatten kammarin. Tultuani sisälle havaisin kammarin enemmän vanki-huonein kuin vapaan kalttaiseksi (lasia ei, akkuna oli tiheihen rautaristien kanssa). Siihen annoin kantaa tavarani, ja sanon sitten kyytimiehelle — että hän ei saa kyytirahaa ennen kuin kestikievari-paikassa; ja — ett’ei hän soa minua niin tielle heitteä. Tähän ei hän taitanut vastaan sanoa. Mani hän ulos, ja puheli vähän aikaa miesten kanssa. Minä salakättä katastin ikkunasta heijän vehkeitänsä. Ei kauvan ennen kuin hän hyvästi jätti, nousi kärriinsa ja piti karkaaman pois, ilman kyylirahata. Minä, sapeli käissä, kiirehin jälkeen. Ulos tultuani, huusivatten miehet: jouvu, jouvu, jo tulee. Mutta hevoiset ei kumminkaan kerinneet paeta niin kiireesti ennen kuin minä olin rattaihen peällä. Annoin kyytimiehen vähän maistaa sapelia, ja otin hänen lakkinsa (kyytimiehillä on Venäjän moassa saman kalttainen kotkankuva, lakissa, kuin posteljuonilla, Suomessa). Ne toiset neljä piti tuleman minulta lakkia pois-ryöstämään; mutta kuin se, joka ensin tuli tykööni, sai semmoisen komauksen että kellistyi moahan, niin toiset jo pakenivat. — Siitten kuin minun viimmein piti moata paneman, niin ei ollutkaan avainta ovessa, eikä kukaan sanonut tietävänsä. Nähessäni heijän tuumansa, otin vahvan korennan — jolla kovasti oven pönkitin, ja — vielä kuullakseni, jos sisällen pyrkisivät — tein makuu-vuoteini oven eteen. Siinä rauhassa makaisin yöni, kaksi latattua pistuolia, ja sapeli, vieressäni. -Aamulla ei ollut enää mitään hätää, sillä kyytimies, pelon nojassa, haki aikaseen, kestikievarista, miehiä — jotka saattoivatten join ylihte,ilman mitäkään maksuta. Melkeen saman-kalttaisia vastuksia oli minulla sanken monta, joista välistä peäsin hyvyyvellä, ja välistä toas kovuuvella.
Sibirian peäkaupunkista, Irkutskista, matkustin minä, yhtä jokea myöten, kaksituhatta seihtemänsataa kolmekymmentä virstoo, Jakutski nimisen kaupunkiin; virta kävi väkevä, ja kuus soutajaa oli aina kestikievari-paikoissa, niin että sillä välillä en viipynyt kuin 14 pävää. Veneessä oli kaksi nättiä kammaria, keskellä — joissa minä asuin, yhessä, ja palveliani, joka minulle Irkutskista annettiin, toisessa kammarissa. Sillä välillä alkoi köyhä osa Sibirianmoasta, erinomattain puolivälistä; joka moa asutaan Jakutin nimelliseltä
kansalta. Hyö eivät ymmärrä ollenkaan moan ruukin peälle,
- ↑ Kasan, Kasankan joen varrella, on peä-kaupunki Kasanskin kuvernissa; sinnek luetaan Pietarista 1,507 virstaa; hänessä löyty 50,000 henkee. — Perm, Kaman virran partahalla, on peäkaupunki Permskin kuvernissa, siihen on Pietarista 2,081 virstoo, ja löytyy siinä 14, 000 henkeä. — Jekaterinburg (josta jo p. 52 ja 67 mainettiin) lssetin joen reunalla, Permskin kuvernissa, 2,441 virstaa Pietarista, jossa löytyy 15,000 henkee — Tjymeni, Turan joen varrella, Tobolskin kuvernissa, 2,742 virstoo Pietarista; 9,700 henkeä. — Omski, Irtisch-virran liepehellä, on peäkaupunki Omskin kuvernissa, 3,560 virstoa Pietarilta; 10,000 henkeä. — Tomski, tehty Tomin kymin rannalla, on peä-kaupunki Tomskin kuvernissa, 4,508 virstaa Pietarista; 11, 000 henkeä. — Jrkutski, rakennettu Angoran kymin korvalla, lähes Baikalin järveä, on peä-kaupunki Jrkutskin kuvernissa,6,051 virstaa Pietarista; 15,00 henkee. — Jakutski, pyetty Leenan kymin rannalla, on peä-kaupunki Jakutin moakunnassa, 8,781 virstaa Pietarista; 2,217 henkeä. — Ochotski, vihoviimeinen Venäjän kaupunki Aasian itäisillä rannoilla, Ochotskin meren-lahessa, on peäkaupunki Ochotskin moakunnassa, sinnek luetaan Pietarista 9,727 virstaa, ja hänessä löytyy 1,600 henkee. — Ajan, äsken rakennettu saman meren laheillla, sinnek on Pietarista 9,931 virstaa.