90
[s. 90] sanoo, mitä kunkin pitää kirjoittaa. Jos minä siis tahdon tulla kuninkaaksi ja panen täällä toimeen salaisen äänestyksen, niin käsken ensin teitä kaikkia äänestämään minua ja sitten te kirjoitatte sen jokainen erikseen lipulle. Sitä nimitetään salaiseksi äänestykseksi.
— Mutta jos joku meistä ei äänestäkään isää? kysyi Mökö.
— Niin sellainen saa selkäänsä, vastasi isä. — Maassa on nimittäin aina puolueita, eli toisin sanoen, muutamat miehet sanovat mitä kunkin tulee ajatella.
— Onko se, joka määrää, aina viisain? kysyi Luru.
— Ei suinkaan, vastasi isä. — Jos hän olisi viisain, niin ei hän pakottaisi toisia. Mutta tässä meidän äänestyksessä on asia aivan toinen. Kukaan muu ei voi tulla kysymykseen kuninkaana kuin minä. Mököstä ja Lurusta tulee samalla kruununperilliset ja Plätästä prinsessa, äiti tulee kuningattareksi, jotenka kaikki siis pääsevät kuninkaallisiksi. Mutta jos Luru esimerkiksi äänestyksessä tulisi kuninkaaksi, niin en minä enkä äiti, ei Mökö eikä Plättä olisi kuninkaallisia. Me olisimme ainoastaan kuninkaan sukulaisia. Parasta on siis että te kaikki äänestätte minua.
— Saako Plättäkin äänestää? kysyi äiti Kiljunen.
— Tosin on ääniraja korkeammalla, mutta me siirrämme sen niin alas, jotta hänkin pääsee mukaan, sillä Plättä on sodassa menetellyt aivan samoin kuin täysikasviunen ja on hänellä siis oikeus saada äänestää.
Kiljusen herrasväki ryhtyi äänestämään, ja kun isä