84
[s. 84] on paljoa suurempi kuin kuularuisku ja sillä voit ruiskuttaa tekemättä mitään vahinkoa.
— Plättä tahtoo tehdä vahinkoa, sanoi Plättä.
— Tee siis, jos tahdot, mutta tee paloruiskulla.
Ja Mannerheim määräsi, että Plätälle oli luovutettava oikeus käyttää mielinmäärin pitäjän suurta paloruiskua ja että aina piti olla kahdeksan miestä valmiina pumppuamaan sitä ja neljä hevosta vetämään vettä ja kuljettamaan sen siihen paikkaan, johon Plättä tahtoi.
Tämän määräyksen annettuaan läksi Mannerheim taas taisteluun. Plättä komensi heti paikalla:
— Tuokaa pruutta tänne!
Kyläläiset eivät uskaltaneet vastustaa, kun kerran Mannerheim oli niin määrännyt, vaan toivat kylän suuren paloruiskun Plätän käytettäväksi.
Voi, voi, sitä ruiskuttamista, joka silloin alkoi! Hevosilla vedettiin vettä, kahdeksan miestä yhtä mittaa pumppusi, ja Plättä hoiteli ruiskun torvea. Ja kun oli talvi ja pakkanen, niin arvaahan, miten kävi. Kaikki ne paikat, joihin Plättä ruiskutti vettä, jäätyivät. Kiljuset ensin huomasivat, että tässä voi olla vaara lähellä, ja se johtui siitä, että maantie, jolle Plättä oli paljon vettä ruiskuttanut, jäätyi aivan liukkaaksi ja isä Kiljunen sillä kävellessään heilahteli ensin sinne ja tänne, hänen jalkansa menivät ristiin rastiin ja sitten hän ilmaa hosuttuaan tömähti istualleen maantielle.
— Tästä täytyy tulla loppu, sanoi hän noustessaan
