80
neena.[s. 80] — Minä en luullut, että tässä maassa olisi sellaista ihmistä, joka ei tuntisi minua ja minun perhettäni. Ja kuitenkin on meidän vaiheistamme kirjoitettu kirjojakin, vaikka niissä on yhtä ja toista valhettakin, jos kohta pääasiassa ovatkin oikeita. Minä huomaan, että herra kenraali ei lue edes kirjojakaan.
— Minä lupaan lukea heti, kun tämä sota loppuu, sanoi kenraali. Kai herra Kiljunen nyt on tyytyväinen?
Isä Kiljunen lauhtui ja selitti asiansa. Kenraali lupasi heti tulla auttamaan suuren sotajoukon kerällä. He lähtivätkin paikalla marssimaan siihen suuntaan kuin isä Kiljunen neuvoi.
Tällä välin Plättä oli pitänyt hauskaa vihollisen seurassa, oli omalla kielellään, jossa ei ollut yhtään s:ää, vaan aina sen sijassa t, selittänyt omia asioitaan. Kun Mannerheim joukkoineen alkoi lähestyä, syntyi vihollisen puolella kova touhu. Ryhdyttiin taisteluvalmistuksiin. Plättä meni Pullan seurassa kuularuiskun luo, pani kuulanauhan koneeseen ja alkoi ampua kuularuiskulla. Voi tavaton sitä pauketta, joka silloin syntyi! Vihollinen hyppeli ilmaan päästäkseen pakoon. Kun kuulanauha loppui, niin Pulla toi suussaan uuden nauhan. Kyllähän vihollinen koetti ampua Plättään, mutta kun hän oli pieni, ei ainoakaan kuula osunut häneen. Siinä hän vain istui kyyryllään koneen takana ja syötti sitä.
Samassa alkoi Mannerheimin joukko ampua toiselta
