78
[s. 78] — Mennään, Pulla, totaan!
— Hau, hau, vastasi Pulla, sillä se haukkui aina, kun sille puhuttiin.
Plättä otti siis takin päälleen ja läksi Pullan seurassa maantielle. Kun Kiljusen lapset yleensä liikkuvat missä tahansa, niin ei kukaan välittänyt siitä, että Plättä läksi talosta pois.
Plättä kulki Pullan seurassa maantietä pitkin. Lopulta hän alkoi väsyä, kun ei missään näkynytkään vihollista, jonka kanssa olisi saanut tapella. Plättä olisi jo tahtonut kääntyä kotia, kun sattuikin muuan mies ajamaan reellä ohitse.
— Minne se pikkuinen tyttö menee? kysyi mies.
— Minä menen totaan, sanoi Plättä.
— Tule sitten rekeen, niin vien sinut sinne, sanoi mies.
Plättä kiipesi rekeen, otti Pullan viereensä, ja mies läksi ajamaan.
Mutta se mies olikin vihollisiin kuuluva. Kun he olivat ajaneet pitkän matkaa, tulivat he taloon, jossa oli hirveän paljon miehiä koolla. Kukaan ei välittänyt Plätästä, sillä kellään ei ollut aikaa leikkiä pikku tyttöjen kanssa, koska taistelu saattoi tulla lähelle milloin tahansa. Talon pihalla pantiin kuntoon juuri kuularuiskua, ja eräs selitti miehille, miten sitä hoidetaan.
Plättä meni viereen ja kysyi:
— Mikä tämä on?
— Se on kuularuisku, vastasi eräs mies.
