Sivu:Kiljusen herrasväki partiolaisina 1918.djvu/72

Tämä sivu on oikoluettu

70

[s. 70] Ja kuinka olikaan, illalla hämärässä tuli taloon vieras mies, jonka isä Kiljunen heti arvasi vakoilijaksi. Hän oli sopinut perheensä kanssa siitä, että merkin hyökkäykseen antaa hän sanomalla:

— Kas, tuossa on lutikka!

Kun siis mies isä Kiljusen kyselyihin, mitä hän oikeastaan etsi, vastasi sekavasti, huusi isä kaikuvalla äänellä:

— Kas, tuossa on lutikka!

Silloin heti Luru suurella varsiharjalla löi miestä polven taipeeseen takaapäin, jolloin mies horjahti. Samassa Mökö löi häntä sohvatyynyllä vasten naamaa, jolloin mies meni selälleen. Hän hyppäsi siitä heti pystyyn ja aikoi käydä käsiksi Mököön, mutta samassa isä Kiljunen tarttui vehkeeseen, minkä hän oli valmistanut. Hän oli nimittäin ottanut lampun katosta pois ja pannut sen kattokoukkuun nuoran, jonka toisessa päässä oli koukku. Tämän koukun hän nopeasti, sillä Kiljusethan olivat kaikessa nopeita, pisti miehen housujen istuimeen kiinni ja kiskaisi voimiensa takaa köyden toisesta päästä. Mies lensi silloin kattoa kohden. Ja kun hänellä oli paksut housut, eivät ne edes revenneet, vaan hän pysyi ilmassa roikkumassa. Samassa tuli äiti Kiljunen hyökkäämään. Hänellä oli suuri vadillinen herneitä, ja niitä hän heitteli oikein kovalla voimalla kourallisittain miehen kasvoihin. Mies parkaisi, pyristeli ja silloin hänen housunsa repesivät, josta oli seurauksena, että koukkuun jäi suuri kappale kangasta ja mies pudota