68
[s. 68] ja Pulla saivat jäädä taloon, sillä he eivät olisi kuitenkaan ymmärtäneet vihollisista mitään.
Plättä oli ollut koko ajan tavattoman jännitetty sähköjohdoista. Kun ei kukaan ollut sisällä, sanoi hän Pullalle:
— Tahtooko Pulla taada pikkuiten täräykten?
Isä oli nimittäin sanonut, että jos johtoihin kajoo, voi saada tärähdyksen. Pulla haukahti vastaukseksi.
— Tietytti Pulla tahtoo, sanoi Plättä.
Ja Plättä yhdisti sähköjohdon Pullan häntään. Tämä tunsi jotain kummallista kutiamista ja tahtoi mennä pakoon ja silloin se suullaan ensi hädässä tarttui niihin johtoihin, jotka veivät muihin dynamiitilla varustettuihin paikkoihin. Ja mikä oli seurauksena? Aivan tavaton pauke. Kuusi suurta dynamiittipanosta laukesi yht’aikaa talon lähettyvillä. Kun Pulla oh saanut sähköjohdon häntäänsä kiinni ja hampaillaan tarttui muihin johtoihin, niin tuli se sillä tavalla itse sähköjohdoksi. Pauke oli niin ankara, että koko talo heilahti.
Arvaahan, ettei katolla oleva Kiljusen herrasväki sellaista kestänyt, varsinkin kun koko katto meni heidän allaan säpäleiksi. He lensivät ensin korkealle ilmaan jolloin äiti Kiljunen ja Luru lensivät korkeimmalle, isän ja Mökön pysytellessä alempana. Ja sitten he tulla tupsahtivat alas, menivät katon säpäleitten läpi ylisille ja sieltä sisäkaton kautta alas.
— Mikä tiellä nyt paukkuu? kysyi Plättä isältään, joka putosi hänen eteensä.
