Sivu:Kiljusen herrasväki partiolaisina 1918.djvu/69

Tämä sivu on oikoluettu

67

[s. 67] Isä Kiljunen pelkäsi lehmän tekevän viimein itselleen jotain vahinkoa ja juoksi sen luo. Kun hän pääsi perille, oli lehmällä viisi kivääriä sarvissaan kiinni ja oli se hyvin sotaisan näköinen, vaikka totta puhuen se pelkäsi hirveästi noita pyssyjä. Kun isä Kiljunen sen talutti uudelleen navettaan, oli lehmä niin päästään sekaisin että se meni takaperoa paikalleen eikä tahtonut mitenkään osata kääntyä oikeaan päin.

Tietysti vihollinen viimein rauhoittui ja alkoi ymmärtää, ettei maailmassa olekaan ampuvia koiria ja lehmiä, sillä sellainenhan on mahdotonta, ja Kiljusenkin koira ja lehmä olivat sattumalta vain olleet niin sotaisia. Vihollinen tuumi silloin ruveta taloa oikein miesvoimalla piirittämään. He hiipivät varovaisesti lähelle. Isä Kiljunen piti vahtia ja arveli, että hän kyllä pian näyttää niille, mistä on kysymys.

Hänhän oli laittanut dynamiittia moneen paikkaan. Yksi sellainen oli perunakuoppa talon lähellä. Kun vihollinen oli sen lähelle tullut, pani isä Kiljunen sähkövirran toimimaan.

Kylläpä silloin pamahti niin, että se siksi kertaa riitti! Koko perunakuoppa lensi hajalle ja perunat satelivat joka taholle. Mäiskis, ne vain sanoivat, kun osuivat vihollisen ruumiiseen. Tietysti piirittäjät silloin läksivät käpälämäkeen oikein tulista vauhtia.

Koko Kiljusen herrasväki kiipesi silloin talon katolle katsomaan, menevätkö ne todella pois. Tietysti Plättä