58
[s. 58] — Ilmansuunnat voi määrätä kellon avulla, sanoi äiti. — Minä olen lukenut sen kirjasta.
— Millä tavalla? kysyi isä.
— Minun täytyy ensin katsoa kirjasta, vastasi äiti.
— Missä kirja on?
— Se on kotona.
— Siitä ei siis meillä ole nyt mitään apua.
He olivat jo aivan alakuloisella tuulella, kun Pulla, jonka myöskin oli nälkä, alkoi hiljalleen mennä omia teitään. Kiljuset seurasivat sitä. Ja kun olivat vähän matkaa kulkeneet, tulivat he maantielle, jonka aivan hyvin tunsivat.
— Tässä taas nähdään, kuinka puutteellinen on kirjaoppi, sanoi isä Kiljunen. — Pitäisi kaikkien ottaa koira mukaansa, niin ei koskaan eksyisi. Kun minä kerran kirjoitan uuden oppikirjan partiolaisille, niin vaadin, että kullakin pojalla on koira.
— Hyvänen aika, kuinka kauheasti silloin tulee maahan koiria, sanoi Luru.
— Jos kaikki ihmiset olisivat partiolaisia, niin olisi maassa yli kaksi miljoonaa koiraa? sanoi Mökö. — Millä ne kaikki ruokitaan?
— Älä puhu tyhmyyksiä, sanoi isä. — Valtio ne ruokkii.
He saapuivat onnellisesti kotiaan, ja koska he olivat suorittaneet kaikki tärkeimmät partiolaisten kokeet, olivat he mielestään valmiita.
