42
[s. 42] Mökö meni katolle köyden pää kädessään. Kun hän lähestyi Lurua, huusi tämä:
— Et saa tulla tänne! Minä tahdon olla rauhassa.
Mutta Mökö ei välittänyt siitä, vaan sitoi köyden pään lujasti Lurun vyötäisille. Eikä Luru voinut vastustaa, kun hänen molemmat kätensä olivat siteissä. Mutta olihan hänellä vielä jalat vapaina. Hän siis potkaisi Mököä. Tämä tunsi alkavansa pudota ja hädissään tarrasi Lurun kinttuihin kiinni. Tietysti pojat yhdessä painoivat enemmän kuin sairaanhoitajatar yksinään, joka oli sitonut köyden toisen pään omille vyötäisilleen. Pojat alkoivat hirveätä vauhtia pudota katolta alas, Mökö edellä pidellen Luruaa kintuista kiinni ja Luru tulla hurisi kovaa kyytiä, kun ei hän voinut käsiään käyttää. He putosivat rakennuksen toiselle puolen. Köysi meni kireälle. Rakennuksen toiselta puolen kuului vihlova kirkaisu. Hoitajatar oli poikien pudotessa lentänyt korkealle ilmaan. Kas, pojat painoivat enemmän kuin hän ja kiskaisivat hänet korkealle. Siinä hän nyt roikkui rakennuksen katon reunassa parkuen ja potkien.
— Siellä taisi tulla jokin ihmeellinen kommervenkki, koska siellä noin vingutaan, sanoi Mökö tultuaan Lurun kanssa maahan. Minä menen katsomaan.
Samassa hän päästi Lurun koivet irti. Hoitajatar painoi enemmän kuin Luru yksinään. Hän putosi maahan ja Luru lensi vuorostaan katon rajaan.
Kylläpä Lurusta silloin ääntä läksi. Hän huusi kuin
