41
[s. 41] Sairaanhoitajatar komensi kaikki vuoteeseen, jotta eivät vilustuisi. Lurun vatsan hän kietoi suuriin siteisiin ja peitti hänet huolellisesti. Eihän Lurun ollut hauskaa maata vuoteessa, kun hän kuuli, miten Mökö ja Plättä ulkona pitivät iloa. Hän nousi siis vuoteeltaan, koska jalkansa vielä olivat vapaina, vaikka koko muu osa ruumista oli sidottuna ja kiedottuna. Eihän sellaista poikaa kuin Kiljusen Luru mikään voinut pidellä.
Sairaanhoitajatar huomasi, miten Luru karkasi vuoteesta ja riensi ottamaan poikaa kiinni. Mutta eihän Luru tahtonut vuoteeseen palata ja siksi hän läksi juoksemaan.
Kun Luru näki itseään ajettavan takaa eikä hän millään muotoa halunnut mennä makaamaan, alkoi hän kiivetä tikapuita myöten talon katolle. Kas, sen hän vielä voi tehdä jalkojensa avulla, vaikka ei voinutkaan käsiään käyttää.
Sairaanhoitajatar huusi koko Kiljusen herrasväen avuksi.
— Nyt Luru putoo katolta ja taittaa niskansa! kirkui hän.
Ja syytä hänellä olikin pelkoon, sillä eihän Luru helposti voinut katolla kulkea, kun ei voinut käsiään käyttää. Hän pääsi kuitenkin vaivalloisesti talon katolle ja istui sen harjalle hajareisin. Sairaanhoitajatar otti köyden, ojensi toisen pään Mökölle sanoen:
— Mene katolle ja sido tämä hänen vöytäisilleen, niin laskemme hänet varovasti alas rakennuksen toiselle puolelle.
