36
[s. 36] Hän vei Lurun kiireimmän kautta isä ja äiti Kiljusen luo huutaen:
— Pian tänne olkapäälasta!
— Ei meillä ole sellaista, sanoi isä Kiljunen.
— Laittakaa se!
Eiväthän Kiljuset tienneet, millainen sellainen lasta on, mutta kun sairaanhoitajatar oli selittänyt, että siinä pitää olla kulma, keksi isä Kiljunen keinon, hän otti tuolin, sahasi siitä jalan ja kappaleen istuimen alla olevaa välipuuta ja toi sen hoitajattarelle. Tämä sitoi sen monilla nauhoilla kiinni Lurun olkapäähän. Nyt ei Luru voinut käyttää vasentakaan kättään ja oikea käsi oli roikkumassa siteestä kaulasta.
Mutta kun Luru tällä tavalla oli tehty osaksi liikuntakyvyttömäksi, heräsi hänessä oikein kiljuslainen vimma toimia. Ja kun Luru ryhtyi toimimaan, niin tulikin siitä jotain.
Hän meni kaivon reunalle ja kurkisti, oliko siellä sammakoita. Silloin Mökö huvikseen häntä hiukan töykkäsi selkään. Tällä tavalla pojat usein ennenkin olivat toisiaan huvittaneet, eikä koskaan kumpikaan ollut pudonnut kaivoon. Mutta kun Luru nyt ei voinut millään pitää kiinni, niin hän mennä puksahti suoraa päätä kaivoon.
Tietysti koko herrasväki riensi auttamaan. Isä laski ensin sangon kaivoon ja käski Lurua menemään siihen, mutta eihän Luru, joka ei voinut käsiään käyttää, siihen päässyt. Isä Kiljunen meni silloin itse kaivoon. Hän
