35
[s. 35] Kyllähän Luru tiesi, ettei hän ollut saanut mitään vammaa, mutta kun sairaanhoitajatar vakuutti toisin, ei Luru uskaltanut väittää vastaan. Ja seurauksena tästä oli, että hänen päänsä kiedottiin aivan kokonaan siteisiin. Herrasväki oli tätä toimitusta katsomassa oppiakseen tekemään samalla tavalla siteitä, jos sattuisivat hekin putoamaan päälleen, mikä ei suinkaan ollut heille mahdotonta.
Luru läksi häpeissään yksinään kävelemään, Pullan kulkiessa haukkuen hänen jälessään. Vähän matkaa talosta päästyään hän näki variksen ja tarttui kiveen heittääkseen sen lintua kohden, Luru olikin oikein taitava kivenheittäjä. Sairaanhoitajatar oli hiljalleen tullut hänen jälestään, ja katseli hänen puuhiaan. Kun Luru ei ennen ollut heittänyt vasemmalla kädellä, ei hän saanut kiveä menemään minnekään.
— Etkö sinä osaa heittää? kysyi hoitajatar.
— Kyllä minä osaan, vakuutti Luru, vaikka tällä kertaa ei mennytkään minnekään.
— Silloin olet saanut pudotessa vian olkapäähäsi, vakuutti hoitajatar.
Hän tunnusteli sormillaan Lurun olkapäätä, ja kun sinne oli sattunut joutumaan nuppineula, joka nyt pisti ihoon, parkaisi Luru oikein pahasti, sillä jokainenhan parkaisee, kun nuppineula painuu syvälle ihoon.
Hoitajatar oikein riemastui, kun hänelle taas tuli tilaisuus näyttää taitoaan.
— Meidän täytyy panna olkapääsi lastaan, sanoi hän.
