Tämä sivu on oikoluettu
32
[s. 32] lähellä, sillä hänen mielestään isä Kiljunen hyppeli aivan kuin suuri kukko kiukkuisella tuulella ollessaan.
Merkkikielellään isä Kiljunen sai kaikille selitetyksi, ettei mitään vaaraa ollut olemassa, ja silloin kaikki tulivat järvestä pois ja menivät kotiaan. Mutta sen kyläläiset huomasivat, että ä ja ö ovat hyvin tärkeitä kirjaimia eikä niitä mitenkään san sekoittaa a:han ja o:hon, vaan pitää huolellisesti tarkata pilkkuja.
