28
[s. 28] — Siellä on miina! Hän on ilmoittanut, että siellä on miina!
Ja todellakin oli isä Kiljunen, tahtoessaan muodostaa minä-sanan, kallion liukkauden tähden ilmoittanut siellä olevan miinan.
On vaikeaa kuvata sitä mellakkaa, joka nyt syntyi kylässä. Kaikki läksivät etsimään tavaroitaan, pelastaakseen minkä voivat, ennenkuin miina laukeaa.
Jokainenhan on kuullut puhuttavan miinojen tavattoman suuresta voimasta. Kun ne paukahtavat, niin lentää kaikki ilmaan, eikä ollenkaan tiedä, kuinka paljon sieltä tulee takaisin. Kyläläiset siis etsivät tavaroitaan viedäkseen ne pois, ja surullista on sanoa, mutta he eivät aina vieneet tärkeimpiä esineitä. Eräs emäntä pelasti kahvimyllynsä, ja muuan isäntä korjasi turvaan piippunsa ja tupakkavarastonsa. Mutta oli joukossa sellaisiakin, jotka todella pelastivat tärkeitä esineitä. Kärryille ahdettiin kaikkea tavaraa, ja karja päästettiin kulkemaan maantielle.
Isä Kiljunen katseli kalliolta ihmeissään tätä touhua ja kiirettä. Kyllähän hänkin oli osannut elämässään tarpeettomasti touhuta, mutta hän ei koskaan pitänyt omaa hätäkkäänsä tarpeettomana. Hän koetti pysäyttää kyläläisiä tässä heidän kiireessään ja tarpeettomassa hommassaan ja koetti merkkikielellään sanoa; »Älkää tehkö tyhmyyksiä!»
Hän ryhtyi siis jälleen muodostelemaan kirjaimia, mutta kun kallio oli liukas, ei hän uskaltanutkaan
