23
[s. 23] tässä tuli liikkeeseen ja ihminen ennätti aina tarkoin miettiä, mitä hän tahtoi ilmoittaa, eikä siis lörpötellyt turhia. Eihän kukaan ihminen tällaisella tavalla nimittäin tahtonut joutavia asioita ilmoittaa. Kylässä oli kiertokoulu, jonka opettaja oli kaikkien uudistusten suuri ihalija. Hän otti heti tämän uuden tavaamismuodon opetusjärjestelmäänsä ja iloitsi, kun monet sellaiset oppilaat, jotka eivät mitenkään pystyneet muuten erottamaan eri kirjaimia toisistaan, täten piankin oppivat aivan tyydyttävästi tavaamaan. Kylän vanhin emäntä ei mitenkään tahtonut suostua tähän uuteen järjestykseen, sillä häntä hävetti hypellä ilmaan, mutta eräänä päivänä eivät palkolliset kuulleet hänen huutoaan ja silloin nähtiin hänenkin Kiljusten merkkikielellä ilmoittavan; »Tuokaa lehmät kotia!» Ja hän keksi vielä huutomerkinkin silloin, hän hyppäsi nimittäin aivan suorana ilmaan. Ja kun hän oli tämän ensimmäisen kerran puhunut uudella tavalla, käytti hän sitä usein, ja seurauksena oli, että hänen koukkuinen vartalonsa alkoi suoristua.
Pääkaupunkiin levisi tieto tästä uudesta järjestelmästä, ja oppikoulujen opettajat ryhtyivät pohtimaan, otetaanko tämä uusi järjestelmä oppikouluihin. Lucina Hagman⚲ vastusti sitä ankarasti, sillä hän sanoi, ettei hän millään tavalla enää voi oppia itse tätä tavaamista, koska hän on niin vanha, mutta Alli Nissinen⚲, jolla oli suuri pikkulastenkoulu, vakuutti, että hän ainakin koettaa sitä. Ja kun kerran pääkaupungissa ryhdyttiin
