20
[s. 20] I oli helppo, ei tarvinnut tehdä muuta kuin seisoa aivan suorana. J:n sai sillä tavalla, että nosti vasemman jalan polven kohdalta oikealle päin, jolloin syntyi kirjaimen alalenkku. K syntyi niin, että oikaisi vasemman käden ylös ja hiukan sivulle päin ja nosti vasemman jalan suorana sivulle. L tehtiin siten, että oikea jalka nostettiin polven kohdalta vasemmalle päin.
Mutta miten saataisi M syntymään, siinäpä oli pulma. Siinähän oli niin monta viivaa, ettei mitenkään ihmisen jäsenet riittäneet siihen. Isä Kiljunen ratkaisi asian sanomalla:
— M on sellainen paksu ja leveä kirjain, joka muistuttaa keppikasaa. Me saamme sen sillä tavalla, että menemme nelinkontin.
N:n he laittoivat niin, että oikea jalka nostettiin ilmaan ja vasen käsivarsi ojennettiin ulospäin. 0:n sai, jos levitti polvensa ulospäin ja sitten meni hiukan kyyryyn. P:n he olivat jo keksineet. R muodostettiin panemalla vasen käsi koukkuun kupeelle ja nostamalla vasen jalka ilmaan. S muodostettiin aivan päinvastoin kuin G, pantiin vasen käsivarsi koukkuun ylöspäin ja oikea jalka kiedottiin vasemman ympärille. T:n he jo tiesivät. U syntyi siten, että molemmat käsivarret nostettiin käyrinä ylöspäin. V:ssä ne ojennettiin suorina ylöspäin.
— Mutta mistä silloin saamme Y:n, sanoi Luru, sillä V:hän tulee silloin aivan Y:n näköiseksi?
— V:ssä ovat käsivarret ylhäällä silloin kun olemme
