Isä Kiljunen oli ottanut selkoa partiolaisten hommista ja heidän merkkikielestään. Hän selitti asiaa perheensä jäsenille.
— Partiolaiset ilmoittavat asioista toisilleen pitkän matkan päästä viheltämällä pillillä eri pitkiä ja lyhyitä ääniä. Me emme sellaista tarvitse, sillä meidän äänemme kuuluu kyllä kilometrien päähän.
Ja siinä isä Kiljunen olikin aivan oikeassa.
Partiolaiset antavat myös toisilleen merkkejä käyttämällä pieniä lippuja, jotka he panevat eri asentoihin ja heiluttavat niitä eri tavalla. Me emme voi kuljetella tuollaisia rääsyjä mukanamme. Ja häpeähän olisi, ellei meillä olisi omaa merkkikieltämme.
Siinäkin isä Kiljunen oli aivan oikeassa.
Hän mietti, ja kun hän aina oli valmis keksimään sellaista, jota ei kukaan muu keksinyt, niin pian oli hänellä ehdotus valmiina.
— Mitä me lipuilla teemme, kun meillä on kädet ja jalat, jotka taipuvat ja jotka voimme panna eri asentoihin.
2 – Kiljusen herrasväki partiolaisina.
