102
[s. 102] mutta sitä hänen ei tarvinnut tehdä. Kun nämä saivat kuulla, että maahan tulee oikein iso kuningas, niin läksivät he kiireimmän kautta pääkaupunkiin hankkiakseen, jos suinkin oli mahdollista, tämän luota itselleen touhuajien paikkoja.
Ja kun he olivat lähteneet talosta, silloin Kiljuset kiipesivät korkealle kalliolle ja sieltä omalla merkkikielellään ilmoittivat, että isä Kiljunen oli luopunut kuninkuudestaan, jotta toinen kuningas saisi kaiken vallan.
Mutta kunniamerkit jäivät yhä voimaansa ja uusi kuningas otti ne käytäntöön. Aina tuon tuostakin näkee paljon tyhjää touhunneen rinnassa pyörylän, jonka keskellä on hyrrän kuva. Ja ellei se ole hänen rinnassaan, niin on se hänen taskussaan, sen saa tietää, kun häneltä kysyy.
Hallitus antoi isä Kiljuselle tämän hänen oman ritarikuntansa suurristin kannettavaksi kaulassa.
Ja isä Kiljunen elää rauhassa maatilallaan ja iloitsee, ettei ole enää kuningas, harrastaa partioliikettä ja on omassa merkkikielessään saavuttanut aivan huimaavan taitavuuden.
