101
[s. 101] — Mitä on kuningasvalta muuta kuin Kiljusen herrasväen touhua Se vain maksaa, muta siitä ei ole mitään hyötyä, sanoivat ne, jotka tahtoivat tasavaltaa.
Tästä tuli hyvin tärkeä kysymys, johonka ulkovallatkin sekaantuivat. Eduskunta oli touhussaan, senaatti ja ministerit touhusivat, sähkösanomia ja kirjeitä lähetettiin, kokouksia pidettiin pitkin maaseutua, lähetystöjä tuli Helsinkiin. Keskellä kiireintä työaikaa kesällä kaikki ihmiset olivat touhussa.
Ja mitä tämä kaikki oikeastaan tarkoitti? Sitä, saako isä Kiljunen pysyä kuninkaana vai tuleeko maahan yksi ainoa kaikkia, siis isä Kiljustakin hallitseva kuningas.
Sinä aikana, jona näin touhuttiin, sai isä Kiljunen kantaa puita alamaisilleen, äiti Kiljunen laittaa heille ruokaa ja pojat kantaa vettä sekä siivota huoneita. Isän uhkauksesta ei ollutkaan tullut mitään, hänellä ei ollut aseita millä olisi käynyt sotaa.
Kun isä Kiljunen kuuli, että eduskunta kokoontuu keskellä kesää päättämään siitä, tuleeko kuningas vai ei, niin toivoi hän sitä hartaasti, sillä kyllä hän nyt oli valmis luopumaan kuninkuudestaan, koska siitä oli tavattoman paljon harmia ja haittaa.
Kaikki hyväsydämiset eduskunnan jäsenet muistivat sitä hätätilaa, jossa isä Kiljunen oli, ja sen vuoksi äänestivät kuningasta koko maahan. Ja kun se siis oli päätetty, niin ei saanut olla mitään muita kuninkaita.
Isä Kiljunen aikoi ajaa alamaisensa pois talostaan,
