92
kamariin.[s. 92] Sieltä tultiin kiireimmän kautta poliisilaitoksen automobiililla hakemaan varkaita.
Mutta eihän siellä mitään varkaita ollut, ei muuta kuin Kiljusen herrasväki. Ja nyt heidät otettiin kiinni, pantiin automobiiliin ja vietiin poliisikamariin. Siellä heidät pantiin putkaan yöksi.
Kun he siellä istuivat olkivuoteillaan, sanoi isä Kiljunen aivan säteilevänä:
– Meidän kävi sittenkin paremmin kuin hyvin. Mehän saimme yösijan aivan ilmaiseksi. Tosin tämä on hiukan epämukava, mutta kyllä täällä toimeen tulee.
Aamulla heidät päästettiin ulos ja vietiin tutkittaviksi. Kun he olivat niin perin rauhallisen näköisiä, niin eihän heitä kovasti vartioitu. Sen vuoksi ei kukaan huomannutkaan, kun he jo olivat pihalla, ja kun siellä oli juuri paraillaan poliisilaitoksen automobiili lähtöön valmiina, niin Kiljusen herrasväki nousi siihen.
Isä Kiljunen koetteli siinä kaikenlaisia kädensijoja ja vipuja. Ja äkkiä se hurahti menemään! Hui, kuinka se meni! Isä Kiljusella oli kuitenkin siksi paljon mielenmalttia, että hän osasi tarttua ohjauspyörään. Ja sitten sitä mentiin pitkin Aleksanterinkatua.
Olipa se kummallista menoa. Vuoroin oli automobiili vasemmanpuolisella katukäytävällä, vuoroin oikeanpuolisella. Kadulla olevat ihmiset, jotka näkivät tämän kummallisen automobiilin tulevan, säikähtyivät ja pakenivat minkä ennättivät. Muutamat juoksivat kadun varrella oleviin kauppoihin, toiset karkasivat
