91
[s. 91] Vastapäätä teatteria on Ateneum. Heidän tultuaan sen eteen otti äiti Kiljunen taskustaan avainkimpun, joka sinne oli jäänyt, ja ajattelematta laisinkaan, oliko se sopivaa vai ei, avasi Ateneumin oven. He menivät aivan rauhallisesti sisään ja ottivat ruokalaatikon kärryineen mukaansa.
Ateneumin porraskäytävässä on suuri joukko kuvapatsaita. Niitäkös Pulla alkoi haukkua, sillä eihän se sellaisia ennen ollut nähnyt, sillä totisesti Kiljusen talossa ei mikään kuvapatsas olisikaan pysynyt ehjänä. Pulla luuli niitä jonkinmoisiksi valkoisiksi kummituksiksi ja rähisi niille oikein voimiensa takaa.
Sitten alkoi Pulla ravata portaita ylös, ja koko herrasväki seurasi juoksujalkaa. Portaat olivat kovin korkeat. He olivat jo päässeet melkein niiden yläpäähän, kun pimeässä isä Kiljunen horjahti ja alkoi kieriä portaita alas. Kun hän oli lihava, niin hän hyppeli kuin suuri pallo. Äiti Kiljunen säikähtyi tästä niin pahanpäiväisesti, että kaatui hänkin. Ja kun hän oli pitkä ja laiha, mukkelehti hän niin, että hameet hulmusivat hänen ympärillään. Mökö ja Luru tarttuivat toisiinsa kiinni ja tulivat yhtenä keränä alas. Mutta Pulla jäi portaitten yläpäähän ja haukkui minkä suinkin jaksoi. Se oli varmasti vakuutettu siitä, että herrasväkensä oli tämän kierimisen keksinyt huvittaakseen häntä.
Tämä tällainen melu kuului jo kauas torillekin, ja poliiseissa heräsi ajatus, että sinne oli mennyt varkaita, ja he toimittivat kiireimmän kautta sanan poliisi-
