86
juset. [s. 86]Ja nyt jokainen tahtoi saada heitä istumaan lähelleen. Olipa siinä metakkaa! Huudettiin joka puolelta heille, että siellä ja siellä oli vapaita paikkoja. Monet nousivat paikoiltaan ja viittoivat käsillään.
Kun tätä melua oli jonkun aikaa kestänyt, tuli isä Kiljunen katsoneeksi lippuihinsa ja näki niissä numerot. Tästäkös syntyi taas uusi kysely, joka piankin loppui, kun saatiin selville, missä herrasväen paikat olivat.
Nyt alkoivat kaikki kuunnella, mitä näyttämöllä sanottiin. Oikeastaan on väärin sanoa, että ihmiset kuuntelivat, mitä näyttelijät puhuivat. Kiljuset kyllä kuuntelivat, mutta kaikki muut kuuntelivat heitä. He nimittäin tekivät koko ajan ääneen huomautuksiaan. Ja kun heidän älynsä ei ollut erikoisen loistava, niin tuli siitä sellaisia huomautuksia, että niille sai nauraa enemmän kuin itse näytelmälle.
Kun tätä iloa oli jonkun aikaa jatkunut, niin tapahtui näyttämöllä jotain sellaista, joka käänsi kaikkien huomion sinne.
Tämän sai Pulla aikaan.
Herrasväen mentyä sisään oli Pulla jäänyt ulkoeteiseen ovenvartijan hoidettavaksi. Kun pojat eivät olleet sitä millään tavalla yllyttämässä, niin se istui vartijan vieressä aivan rauhallisesti, heilutti vain toisinaan häntäänsä ja haukahti iloisesti.
Ovenvartija luuli Pullan pysyttelevän siinä rauhallisesti paikoillaan ja läksi jonnekin muuanne omille
