83
[s. 83] Kun Suomessa on yleisesti levinnyt sanomalehti, »Pääskynen», joka on tarkkaan seurannut Kiljusten elämää ja hommia, niin olihan junassa monta, jotka heti melusta saattoivat arvata, että tämä oli nyt se kuuluisa Kiljusen herrasväki, joka pyrki junaan.
Ja mikä oli seurauksena? Ei suinkaan se, että kaikki olisivat tahtoneet olla heidän lähellään, niinkuin kuuluisille henkilöille yleensä tapahtuu, vaan kaikki pakenivat siitä vaunusta, jonne Kiljusen joukko oli mennyt, sillä he pelkäsivät joutuvansa johonkin selkkaukseen. Kiljusen herrasväki oli siinä suhteessa omituinen, että sille tapahtui merkillisiä asioita aina, kun se joutui muiden kanssa tekemisiin, mutta harvoin mitään erikoista silloin, kun he olivat yksinään omissa hoteissään. Seurauksena tästä oli, että he pääsivät Helsinkiin asti saamatta mitään merkillistä aikaan.
Mutta heti asemalla he herättivät suurta huomiota. Äiti Kiljunen oli, niinkuin muistetaan, pistänyt tuon pahvinpalan, jossa oli »Tämä puoli ylöspäin», taskuunsa. Hänen ottaessaan nenäliinaansa tuli pahvinpala sen mukana ja jäi roikkumaan hameen päälle.
Ai, kuinka ihmiset nauroivat sen nähdessään. Muutamat oikein hirnuivat ilosta, pikkupojat hyppelivät ja huusivat, asemalla olevat sanomalehtienmyyjät huusivat paljoa kovempaa kuin lehtiään kaupatessaan: »Tämä puoli ylöspäin!» Ei asemalla ollut ainoatakaan, joka ei olisi nauranut.
Ja hullunkuristahan se olikin, kun äiti Kiljusen ha-
