76
[s. 76] ja haukkui minkä suinkin jaksoi aidan takaa kaikkia niitä elukoita, jotka juoksivat hirvien edellä maantietä pitkin. Mutta kun hirvet olivat päässeet ohitse, silloin Pulla päästi sellaisen komentavan kiljahduksen, että kaikki kylän koirat ymmärsivät, mistä oli kysymys.
Ja nyt kiiruhtivat kaikki koirat hirvien jälestä; mitkä hyppelivät hirvien kuonon edessä haukkuen vimmatusti, mitkä juoksivat rinnalla ja siinä pitivät pahaa ääntä, mitkä kippasivat jälestä ja koettivat saada hirven hännästä kiinni, ja kun se on hyvin lyhkönen ja kovin korkealla, niin olipa siinä hyppimistä. Ja viimeisenä tuli Pulla, joka ei mitenkään pienillä jaloillaan jaksanut pysyä toisten rinnalla. Kyllähän se juoksi niinkuin vatsanalus olisi ollut jalkoja täynnä, mutta ei sekään oikein auttanut.
Ja koko joukko juoksi pitäen hirveätä melua ja rähinää maantietä pitkin, niin että tomu oli aivan yhtenä pilvenä.
Kun ihmiset näkivät, että kaikki heidän kotieläimensä ja karjansa olivat karkaamaisillaan pois kylästä, niin he läksivät koirien jälestä juoksemaan. Poikanaskalit pääsivät ensimäisiksi, ne ravasivat niin, ettei tahtonut jalkoja erottaa. Sitten tulivat aikamiehet, jotka juoksivat ja harppasivat niin, että luuli jalkojen irtaantuvan. Heidän jälestään tulivat naiset, kohottivat hameitaan, jotta liepeet eivät olisi tiellä, ja mennä huristivat. Ja sitten tulivat pikkutytöt. Ja vihdoin viimein ne lapset, jotka vasta konttasivat.
