69
[s. 69] Ai ai, kuinka insinööri silloin suuttui, ja kuinka toisen kylän asukkaat suuttuivat, ja lopulta kaikki suuttuivat niin, että huusivat kaikki yht’aikaa. Kylläpä isä ja äiti Kiljunen ihmettelivät sitä, etteivät he ymmärtäneet vanhempien levottomuutta, kun heidän poikansa oli kadonnut.
Juuri tämän pahimman mellakan aikana ilmestyi Luru sinne. Hänellä oli teikissä viisi ahventa, ja hän astui keskelle ihmisjoukkoa ja kysyi isältään nähtyään hänet:
— Onko aarre tullut näkyviin?
Hänen ilmestymisensä näin aivan äkkiä vaikutti Kiljusiin merkillisellä tavalla. He vaikenivat vähäksi aikaa ja sitten he alkoivat ilosta itkeä. Mutta ne, jotka eivät itkeneet, ne olivat kaikki toiset. Tällä tavoin oli heidät siis saatu aivan suotta tekemään työtä ja ponnistelemaan yötä päivää! Se oli heidän mielestään hävytöntä. Ja kun se oli hävytöntä, niin he sanoivat sen aivan suoraan. Kyllä siinä suut kävivät niin kovasti, ettei toinen kuullut toisen sanoja.
Ja lopuksi kaikki kääntyivät Kiljusiin jasanoivat: Hyi! — Ja kun ajattelee, että heitä oli niin paljon, niin oli siinä ääntä.
Kun kaikki kyläläiset olivat menneet hevosineen ja rattaineen pois ja Kiljuset yksinään olivat jälellä ja tuo vieras insinööri heidän seurassaan, niin tapahtui taas jotain aivan merkillistä. Insinööri tarkasti kalliosta lohkaistuja kiviä ja huu-
