101
[s. 101] ja äiti Kiljunen istui kiikkutuolissaan sen vieressä kutoen sukkaa. Isä Kiljunen istui tavallisella paikallaan sohvassa tupakoiden, ja Susanna oli hänen sylissään. Pulla käveli edestakaisin tarkastellen väkijoukkoa. Pojat, jotka muuten eivät kotonaan koskaan kauaakaan istuneet yhdessä paikassa, istuivat nyt nojatuoleissa. Ainoa, mikä ei muistuttanut Kiljusten salia, oli hevonen, joka oli sidottu sohvaan kiinni ja jonka eteen oli pantu heiniä kukkaspöydälle.
Arvaahan sen, että koko markkinaväki riensi tätä katsomaan. Ei kukaan tiennyt, mitä tällä hommalla tarkoitettiin. Muutamat luulivat sitä huonekalunäyttelyksi, toiset teatteriksi, jotkut pitivät heitä hyvin ylhäisinä henkilöinä, jotka ainoastaan omia huonekalujaan käyttäen saattoivat tulla markkinoille. Kukaan ei tullut ajatelleeksikaan, että Kiljuset olivat tulleet tänne myymään huonekalujaan.
Kun ei kukaan mitään sanonut eikä kysellyt heiltä, niin isä Kiljunen viimein alkoi tarjoilla huonekalujaan kaupaksi. Eihän niitä kukaan huolinut, ja jotkut jo arvelivat, että tuo herrasväki oli hiukan hassu.
Kun ei kaupoista mitään tahtonut tulla, niin herrasväki läksi, jättäen tavaransa siihen, katselemaan markkinoita ja mitä muilla oli kaupattavana.
Kuljeskellessaan he näkivät karusellin. Tämä oli Kiljusen pojille jotain aivan uutta, ja heidän täytyi tietysti päästä heti sitä koettamaan. Ja pääsiväthän he. Isä Kiljunen ja äiti Kiljunen nousivat myöskin hevos-
