98
vat taloon joutuneet, sitä ei kukaan muistanut.[s. 98] Samahan se oli, millä tavoin ne olivat tulleet, pääasia oli, että ne nyt olivat aivan tarpeeseen.
Näille vankkureille ladottiin nyt Kiljusen salin huonekalut, he olivat nimittäin päättäneet mennä hevosella ajaen markkinakaupunkiin asti, jotta ei tarvitsisi rautatiellä maksaa kallista rahtia.
Ja kun sitten herrasväki oli valmis lähtemään, niin olipa se näky, jota kannatti katsella. Aivan vankkureiden etuosassa oli isä Kiljunen ajamassa istuen sohvalla. Keskellä kuormaa oli kiikkutuoli, joka oli asetettu suuren laatikon päälle ja lujasti köytetty kiinni, jotta se ei pääsisi heilumaan minnekään. Tällä tuolilla istui äiti Kiljunen. Hänen takanaan oli salin korkea seinäpeili, muodostaen äiti Kiljusen kiikkutuolille komean taustan, jotta näytti aivan siltä, kuin hän olisi istunut valtaistuimella. Peilin takana oli rottinkireunainen pyöreä kukkaspöytä, jonka keskellä Pulla komeili. Kuorman sivuilla olivat salin tuolit, ja niillä pojat istuivat. Susanna oli myöskin otettu matkaan ja se makasi vuoroin äiti Kiljusen sylissä, vuoroin sohvalla isä Kiljusen vieressä. Äiti Kiljusen edessä ja siis sohvan takana oli salin pöytä ja sillä priimuskeittiö. Tämän oli äiti Kiljunen tahtonut ottaa mukaansa, keittääkseen matkan varrella perheelleen kahvia.
Kyllähän kylän väki oli nähnyt Kiljusen herrasväen jos jossakin muodossa ja jos jonkinlaisilla ajoneuvoilla matkustavan, mutta tämä oli kuitenkin jotain aivan eri-
