95
[s. 95] Kun poliisit huomasivat, ettei millään keinolla tätä herrasväkeä saanut pysymään aloillaan, ettei sotaväkikään pystynyt heitä pidättämään, niin päätettiin toimittaa Kiljusen herrasväki kaupungista pois.
Pelosta olivat kaikki vapisseet sinä kertana, kun he ensimäisen käyntinsä jälkeen läksivät, mutta nyt ei ollut enää pelkoa, vaan ihailua, sillä tämä herrasväki oli kiireellään ja huutamisellaan sekä komentamisellaan pelastanut suuren osan kaupunkia.
Asemalla oli ääretön joukko ihmisiä katsomassa heidän lähtöään. Sinne oli rakennettu lava ja siitä puhuttiin yleisölle, torvisoittokunnat soittivat ja yleisö lauloi. Ja kun Kiljusen herrasväki astui asemaa kohden, silloin kaikki heiluttivat hattujaan ja hurrasivat. Asemalla oli punainen matto, jota myöten Kiljuset astuivat vaunuun, joka heitä varten oli varattu.
Sinne tultuaan he kaipasivat kyllä ruokalaatikkoaan, sillä tässä mellakassa oli heidän jo tullut nälkä. Mutta tämänkin oli Helsingin kaupunki ottanut varteen, ja junassa tarjottiin heille oikein hienot päivälliset. Pullakin söi silloin niin paljon, että töintuskin pääsi enää kulkemaan.
Kotona odotti heitä Susanna, tuo poikien kissa. Tälle kerrottiin koko matka aivan alusta alkaen. Ja kyllä Susanna silloin pääsi selville siitä, että sen herrasväki oli tavallista erikoisempaa joukkoa.
Kaikissa sanomalehdissä oli ylistyskirjoituksia Kiljusista. Samalla kuitenkin toivottiin, ettei tämä herras-
