Tätä sivua ei ole oikoluettu
Sata naulaa näin sekaisin
Panit, ruumihin pyhimmän
Puettivat puhtahalla,
Liitit liinan kallihimman,
Että yrttejä paraita,
Jälkehen tavan totutun.
Hauta vaivalla hakattu
Korean kallion sisähän,
Jalon Joosefin varalla,
Ehk'ei ennen haudattuna
Tähän kuollutta ketäkään;
Siihen Jesuksen sioitti
Tähden juhlan joutuvaisen;
Vahan suuren, vaivoin varsin,
Kiven korkean vetävät,
Asetit oven etehen,
Itse kulkevat kotia.
Luku XXIII.
Haudan vartioista.
Ei lopu juonet juutalaisten,
Villitty viha vähene;
Ehkä saavat surman ala,
Vielä kuollutta vihaavat,
Haudattua hakkelevat
