Tätä sivua ei ole oikoluettu
Luojan surmasta surussa,
Aivan hämmästyi äkistä,
Sanoi suulla surkealla:
"Kussas on ilo enämpi,
Kosk' on Luoja kuolemassa?
Pitäisikö paisteheni
Laskeman mun lempeimmän
Päälle kansan kelvottoman?"
Pani poijes seppelinsä,
Riisui puhtahan pukunsa,
Surumanttelin sivalsi,
Peitti silmänsä punaiset.
Paksu pistääpi pimeä
Kohta kaiken ilman alla
Kokonansa hetkee kolme.
Itse kaiken ilman Herra,
Hetki yhdeksäs kun joutui,
Huusi suurella humulla,
Kutta kosket korkeimmat,
Vieryvät vedet väkevät,
Aallot paljon pauhajavat,
Hebreaksi huutaneepi:
"Eli, Eli, lanun' asabtan'!"
(Se on suomeksi sanottu:
"Jumala, joka minulla
