Tätä sivua ei ole oikoluettu
Surusuulla surkutella:
Onnelliset lapsittomat,
Hedelmättömät hyvimmät,
Jotk' ei kohdut kantanehet,
Eikä rinnat ruokkinehet.
Antaneet nisät imeä.
Vielä suuresta surusta
Saaneepi moni sanoa;
O te vuoret, kaatukatte,
Kukkulat kukistukatte
Meidän päällemme pakossa,
Onnen peitoksi pahimman,
Varjoksi Jumalan vitsan.
Vaan ei vuorista apua,
Turva tuskan kukkuloista,
Suuri on suru tuleva,
Raskas kaiken kansan päälle,
Ett'ei liene ennen kuultu
Surkeutta suurempata,
Niin on vaivoa veristä."
(Syntyvä suku surulla
Tätä tutkiipi todesta;
Esimerkiksi eteemme
Tämä paikka pantu ompi,
Tähden syntien syvien,
Julkisen Jumalan pilkan.
