Tämä sivu on oikoluettu
Verellä vakaisen HERran.
Tunnusti samalla suulla /
Jolla Luojan pettänynnä /
Työnsä tyhmäksi todisti:
Vaan eij löydä lohdutusta /
Luona Pappien pahinden.
Jätti tengat Tempelihin /
Heitti HErran huonesehen /
Itse ulvos kiruhtapi.
Vaikka pääsi Penningistä /
Ei päsnyt pahasta työstä /
Vaikka Kukkaro keveni /
Ei Sydän sitä sulempi.
Viimen suuresta surusta /
Aivan ilman lohdutusta /
Käypi sinne käypi tänne /
Vaan eij löytäne Lepoa:
Sylen Siimaa sivalsi /
Köyttä kolme Kyynärätä /
Sitoi Oksahan ylähät /
Pani puuhun korkiahan /
Solmeis sormilla omilla /
Puolen nuoraa puneli /
Kaksin kerroin kaulahansa.
Tahtoi vältää surua /
Vasta vaiva alkanepi;
