Sivu:Elinan surma.djvu/98

Tämä sivu on oikoluettu


VIIDES KUVAELMA.

Sali Vääksyssä. Iltapäivä. Flemingien vaakuna uunin yläpuolella. Raakaa loistoa ja mukavuutta sisustuksessa. Kuusi täydellistä haarniskaa, aseita ja metsästystarpeita seinillä; karhun- ja hirventaljoja y. m. siellä täällä.

(Näyttämö tyhjänä, hiljaisuus.)

vappu
(tulee sisään porstuan ovesta kantaen patjaa, panee sen lattialle, katselee ympärilleen, kurkistaa Kirstin kamarin ovesta, menee kyökin ovelle, jossa kuuntelee, palaa patjan luo ja rupeaa sitä loihtimaan).
Kunpa vaan tietäisin kuka tytön on raiskannut — jospa vaan tuntisin syntysanat, loihtisin hänet kyllä vapaaksi. — Onko se västäräkki, jonka hän toi mukanaan Suomelan häistä, vai onko se Laukon vouti? (Itkien.) Että hänen tämmöisenä piti palata kotiin, kuihtuneena kukkana, — tuo minun lempeä orvokkini, — haavoitettuna lintuna, — tuo minun iloinen leivoseni! Jospa vaan saisin syntysanat, kyllä auttaisin hänet. (Alkaa lukea loihtua.)

Pistä, häijy, härkkimesi,
hiisi, hiiliseipähäsi
kahen rakkahan välihin!
Kivi kylmä, maanalainen,
auer joulun-aikahinen,
kylmittämähän syäntä,
vatsoa vilustamahan — — —
— — — — — — — — —