(Laulua.)
Kun Kurki nyt häitä pitää,
kuka morsian olla saa? — j. n. e.
eräs airut
(astuu sisään, kohottaa sauvansa).
Jalosukuinen neiti Kirsti Fleming Vääksystä.
(Yleinen hämmästys. Piiri venyy pitkäksi. Kurki riistää siteen silmiltään. — Oven aukaisee kaksi matkapukuista paashia. Kirsti, erittäin komeasti puettuna, astuu sisään. Häntä seuraa kaksi huovia, pertuskat käsissä; asettuvat ovensuuhun.)
kirsti.
Jalo Ebba rouva — minä tulen kai liian myöhään, mutta vasta eilen sain kutsunne, ja matka on pitkä. Minä kiitän ystävyydestänne. Minua seuraa vain kymmenkunta ritaria, sillä täällä kai on paljon väkeä ennestään — —
isäntä
(änkyttäen).
Onkohan kukaan toimittanut hevosenne korjuuseen, Kirsti neiti?
kirsti.
Älkää niistä huolehtiko, hyvä Juhani herra — väkeni pitää siitä huolta. (Viittaa; hänen seuralaisensa poistuvat.)
isäntä
(hämillään).
Me emme uskoneet — teidän —
kirsti.
Minun tulevan lankoni häihin —? Kuinka niin
