Sivu:Elinan surma.djvu/85

Tämä sivu on oikoluettu


r. linnunpää.
Ihan kuin riikinkukko kanatarhassa.

(Tanssin sävel kuuluu salista: »Hyi, hyi sun viekkauttas» j. n. e.)

r. kirves.
Nyt siellä taas aletaan. — Oletko huomannut, miten nuori Tavast kokee lähennellä minun Bengtaani? —

r. linnunpää.
Sinun — ei, rakas Briita! minun Klaaraanihan hän kokee — —

r. kirves.
Erehdys, rakas Märtha kuoma, — älä sinnepäin toivokaan —

r. linnunpää.
Jonnepäin sinä toivot — —

r. kirves (nousee).
Minä menen tanssia katselemaan.

r. linnunpää.
Rakas Briita kuoma — — sinä aina niin kiivastut — —! (Kumpikin eri ovesta saliin.)

(Kaksi vaahtopartaista ritaria tulee notkuvin polvin ja riidellen salista.)

1:nen ritari.
Vait — sanon minä! Ruotsin oikea kuningas on Kaarle Knuutinpoika.

2:nen ritari.
Eipä — sanon minä! Se on kuningas Kristian — —!