Sivu:Elinan surma.djvu/82

Tämä sivu on oikoluettu


r. linnunpää.
Rakas kuomaseni — olinhan minäkin mukana — —

r. kirves.
Ja minä —

emäntä.
Ja kun Klauskin — vävypoikani — Kurki — kun hänkin huusi: »anoppi mukaan!» niin minä ajattelin: tehkööt minulle mitä tahtovat, koska hänkin, itse voutikin, on mukana — — Juokaa vähän lisää kuomaseni, kyllä täältä liittää — —

r. linnunpää.
Niin, kuomaseni, kyllä sinun tyttäresi nyt on onnensa saavuttanut tässä maailmassa, minun täytyy nyt oikein onnitella sinua semmoisesta vävypojasta. — Kurki on erittäin miellyttävä mies —

r. kirves.
Ja hän käyttäytyy niin hienosti —

r. linnunpää.
Niinkuin voudin tulee — — tietysti, tietysti!

emäntä.
Niin, Kurkien suku onkin — hienoa sukua, niin hienoa sukua. (Äänettömyys.)

r. kirves.
Minä tässä tulin ajatelleeksi, mitenkähän tuon — Kirstin laita nyt lienee —

r. linnunpää.
Niin, hänen tuolla Vääksyssä. Hänhän matkusti heti — kihlauksen jälkeen.