viattomiin silmiin. Ja hän on käsittänyt rikollisuuteni. Minä tiedän, että hän antaa minulle anteeksi kaikki. Minä en tahdo hävetä poikani edessä. Hyvää yötä, Kirsti! (Aikoo mennä.)
kirsti.
Sinä et saa mennä! Et nyt! Et noin ilman lohdutuksen sanaa. Älä jätä minua epätoivoon! Minä en laske sinua. Sillä jos nyt päästän sinut käsistäni, niin silloin sinä olet iäksi minulta mennyt. Ei, ei! Älä mene! Älä jätä minua! Minä en uskalla jäädä yksin. Ota minut mukaasi. Ota minut luoksesi! Klaus! Klaus! (Takertuu kiinni häneen.)
kurki
(on avannut oven. Pysähtyy. Ottaa kaulastaan nauhan, jossa on risti, ja panee sen Kirstin kaulaan).
Kas tässä on Kaarinan risti. Suutele sitä, niin siitä saat voimaa rukoillaksesi rauhaa sielullesi. Hyvää yötä, Kirsti. (Irtautuu hänestä, menee huoneesensa ja sulkee oven.)
kirsti
(koettaa epätoivoissaan avata ovea. Vaipuu vähitellen maahan. Tuli sammuu. Pimenee, Myrsky ulvoo).
Klaus! Klaus! Laske minut sisään! Päästä minut luoksesi. Minua värisyttää. Tämä pimeys kammottaa minua. Yön aaveet hiipivät luokseni. Minä pelkään tätä kauhun yötä! Kuuletko! Minä pelkään Kaarinaa! Voi, hän tulee. — Hän uhkaa minua. Klaus! Auta! Oi
auta! (Pyörtyy.)
Esirippu.
