kurki.
Ei, ei — älä luule sitä vain syyshämärän harhaksi. Hänen valtansa on niiden lakien yhteydessä, joita me emme käsitä. Ja rakkautensa voimalla hän seuraa meitä maailman ääriin saakka. — Kuuletko? Nyt hän jälleen kulkee tuolla. Oletko huomannut, että hän nyt käyskelee täällä useammin kuin ennen? Miksi niin kalpenet, Kirsti? Sanotko vieläkin sitä syyshämärän harhaksi? Sanotko vieläkin sitä hornanhengekseni? Ei — se henki asuu povessani. Vaan minä tahdon sovittaa rikokseni. Ja — ja ainoastaan puhdas, viaton rakkaus voi sen sovittaa. Minä tunnen ja tiedän sen. Kiitos rakkaudestasi, Kirsti. Mutta meidän täytyy maksaa syntivelkamme. Meidän täytyy erota toisistamme.
kirsti
(huudahtaen).
Erota!
kurki.
Niin, minä en voi muuta.
kirsti.
Erota! Erota!
kurki.
Niin. Erota!
kirsti.
Erota! Mitä sinä tarkoitat?
kurki
(vaikenee).
kirsti
(hurjasti).
Sinä — sinä et rakasta minua enää. Sinä valehtelet! Kurja raukka, sinä valehtelet!
