rovasti.
Tuossa hän on! Vai niin —! Minulle on kerrottu, että sinä kuljeskelet ylt'ympäri, peljättäen ihmisiä puheillasi viimeisestä tuomiosta, käyttämällä tukenasi pyhän uuden testamentin kirjoja. Myös kerrotaan sinun halveksivalla tavalla puhuvan pyhän kirkon papistosta. Sinä olet repinyt rikki yhden minun allekirjoittamani synninpäästökirjan kutsuen sitä perkeleen aarnihaudaksi. Sinä olet Mikonpäivänä saarnannut Rekivuorella suurelle kansajoukolle ja samassa tilaisuudessa sanasta sanaan lukenut pyhän vuorisaarnan, joka ei suinkaan sovellu oppimattomille ihmisille, vaan herättää ainoastaan kapinallisia ajatuksia heissä. — Kuka sinä olet ja mistä?
kerjäläinen.
Minä olen kaikkein vähäpätöisin herrani ja mestarini häävieraista.
rovasti.
Mikä nimesi on?
kerjäläinen.
Maailmallista nimeäni en enää muista. Kaksikymmentä vuotta takaperin kohtasi mestari minut ja sanoi: anna omaisuutesi köyhille ja seuraa minua. Minä tein niin ja menin korpeen. Vuosi takaperin tuli mestarini taas luokseni ja sanoi: mene ulos maailmaan ja ilmoita, että aika on tullut. Minä otin kerjuusauvan ja lähdin.
rovasti.
Sillä mestarisi varmaan tarkoitti, että menisit kirkon palvelukseen. Kuka se oli — varmaan joku ulkomaalainen teini? Oletko ehkä ollut Roomassa pyhän isän luona — vai kuulutko kukaties johonkin luostariin Venäjän puolella?
