Sivu:Elinan surma.djvu/56

Tämä sivu on oikoluettu


dään kauppoja Jumalan kanssa. Sanokaapas minulle ihan suoraan, isäni, eikö teidänkin mielestänne synninpäästö ole sovitettu varsin mukavasti meidän rikkaitten syntisten ja kirkon välillä? No, en minä tahdo olla häijy, enkä saattaa teitä hämille. — Mutta työntäkää tuo kultaläjä pöytälaatikkoon, se vaivaa minua. Se muistuttaa minua Juudaasta, joka myi mestarinsa kolmestakymmenestä hopeapenningistä.

rovasti
(pyyhkii rahat laatikkoon). Ehkä se myöskin muistuttaa teitä suuresta verisynnistänne!

kirsti.
Minun verisynnistäni! Mitä se maksaa sitten?

rovasti.
Nöyrän ja katuvaisen mielen.

kirsti.
Nöyrän ja katuvaisen mielen? Hoo, kauan saatte odottaa, ennenkuin maksan sitä hintaa.

rovasti.
Kirkko kyllä voi odottaa, jos vaan te voitte.

kirsti.
Katua syntejäni en voi, enkä tahdokaan. Sentähden tahdon niistä maksaa. Antakaa minulle esimerkiksi joku pyhän Pirkon hyvätyö. Hän oli pyhimys jo nuoruudessaan ja eli kuudenkymmenen vuoden vanhaksi — pitäisi siis olla hyvä varasto tarjona.