rukous, kuten edellä.) Kirkko on kuullut synnintunnustuksesi ja antaa sinulle anteeksi.
kirsti
(tulee oikealta).
Tulen ehkä sopimattomaan aikaan — ?
rovasti.
Ei ollenkaan, Kirsti neiti — olemme ihan selvillä keskenämme, vouti ja minä. Mene rauhaan, olet vapaa synnistäsi. — Tervetullut ja — istukaa — tähän, oikein piispan tuoliin. Se varmaankin ihastuttaisi hänen korkeaarvoisuuttansa, jos jalo neiti Fleming tahtoisi istua piispan tuolilla, hihihihi!
kirsti.
Uskotteko, isäni, että herra piispa on yhtä hieno mielistelijä kuin hänen hyvä rovastinsa täällä Vesilahdella? Mutta jos kaikki on totta mitä kerrotaan, niin on pappiherroilla hyvä esimerkki ylhäältä, aina pyhästä isästä alkaen. Vai niin! — täällä on ollut suuri pyykinpesu! Ja nyt Klaus on puhdas kuin vastasatanut lumi. Jospa minäkin yrittäisin. — Tunnenkin itseni oikein katoliseksi tässä mukavassa nojatuolissa. (Kurki tekee lähtöä.) — Jää sinä vaan, Klaus, äläkä pelkää —
rovasti.
(vähän terävästi).
Noin nuorella, viattomalla neidolla ei varmaankaan
ole vaarallisia syntejä.
kirsti.
Uskokaa sitä! — Tiedättehän, rakas rovasti, etten juuri ole teidän pyhimyssatujenne ystävä. Todellisuudessa auttavat pyhät huonosti. Kaikissa tapauksissa on kuitenkin hyvä olla varma, koska täällä nyt kerran teh-
