Sivu:Elinan surma.djvu/53

Tämä sivu on oikoluettu


jonkun toisen. Sellaista myöntää kirkko, mutta ottaa siitä myönnytyksestä kaksi kultakolikkoa.

kurki.
Sepä hyvä — minä käsken murhatun miehen pojan viipymättä paastoamalla ja avojaloin vaeltamaan pyhän Henrikin haudalle. — Hän on isänsä kuoleman jälkeen velkaa kartanoon kymmenen päivätyötä, ne hän saa tehdä pappilaan — tässä yksi kolikko.

rovasti.
Kiitos — ehkä riittää jo. — Kyllä me siitä sovimme. Eteenpäin!

kurki.
Viime matkallani sisämaassa loppuivat ruokavaramme. — Minä käskin sotamiesten etsiä jonkun lappalaiskylän ja ottaa sieltä viisi kelpo porohärkää. Siten tulimme toimeen Orihvedelle asti. Sittemmin huomasin, että se oli paastopäivä.

rovasti.
Ai, ai, ai — — ja mikä paastopäivä?

kurki (hämillään).
— — pitkäperjantai — —

rovasti.
Poikani! Poikani! se oli hirmuinen synti — hirmuinen synti — lihaa sellaisena paastopäivänä! Sinun muut syntisi eivät ole tämän rinnalla minkään arvoisia. Minä en voi rauhoittua sielusi puolesta alle viidentoista — ei, en alle kahdeksantoista kolikon. (Kurki maksaa. Rovasti laskee rahat.) Ja väkesi edestä vielä kaksi — hyvä! — ja eteenpäin!