TOINEN KUVAELMA.
Katolilainen sakaristo. Jumalanpalveluksen jälkeen. — Rovasti panee pois messupuvun ja ottaa toisen puvun, lukkari auttaa rovastia. Heidän vieressään seisoo kuoripoika ja itkee.
lukkari.
— — Olenhan sanonut hänelle — ja monta monituista kertaa olen hokenut samaa asiaa: kuules sinä, Pietari Iisakin poika, minä kantelen herra rovastille. Mutta hän ei välitä siitä. »Salve Reginan» aikana pistelee vaan toisia peräpuoleen suurilla neuloilla. Kas tällaisilla! (Panee yhden neulan pöydälle.) »Ora profundis»-messussa hän vääntelee suutaan ja irvistelee naurattaakseen muita sekä panee pikiä ja tervaa minun penkilleni. Tahtookos arvon rovasti kurkistaa tänne? (Näyttää takapuoltaan.) Se poika on pirujansa täynnä yöt päivät —
rovasti.
Vai niin — lukkari menee palmikoimaan vitsoista hyvän ja tukevan patukan ja tuo sen tänne iltamessun jälkeen, niin koetamme karkoittaa tuota pahaa henkeä sinusta. Ellei se auta, niin panen sinut yöksi tuonne alas, kirkon kellariin — näetkös, tässä on luukku. — Ja — ja — no (Poika ulvoo.) olkoon nyt tämä kerta. Mutta lukkari pitäköön huolta, että hän kahteentoista kertaan lukee rukousnauhansa — ja jos hän kangertelee välillä, niin alkakoon kaikki taas alusta. — Sitä paitsi saa hän
