Sivu:Elinan surma.djvu/41

Tämä sivu on oikoluettu


elina.
Antakaa ollal

(Torventoitotuksia. Elina säpsähtää.)

isäntä.
(tulee).
Etkö sinä, piikaseni, ole vielä saanut sitä auki — annas tänne —

elina.
Ei. Minä avaan sen itse. (Repäisee kiivaasti päällystimen auki, ja siitä ilmestyy jalokivilipas. Yleinen ihmettely.)

r. linnunpää.
Kas sormus! (Äänettömyys.)

r. kirves.
Jossa on Kurjen vaakuna.

r. linnunpää.
Ehkä kihlasormus, hihihi!

r. kirves.
Niin, niin varmaan kihlasormus.

isäntä.
(puoliääneen).
Niin — hänhän on leski!

emäntä.
(samoin).
Suruvuosi on loppunut jo Mikonpäivästä.

elina.
Isä — äiti — älkää antako minua Klaus Kurjelle. (Heittäytyy isänsä syliin.)

Esirippu.