Sivu:Elinan surma.djvu/27

20

uolevi.
(naurahtaen).
Minä en ole yhtään yötä ollut salissa.

r. linnunpää.
Vai niin. — Ja voutihan taitaa olla hyvin kiintynyt kälyynsä — ehkäpä hän ei enää ajattele avioliittoa, antaa vaan kälyn jäädä luoksensa ainiaaksi. Jos hän niin hellii sitä kälyään, kuin huhu kertoo, niin lieneekin hyvin sydämellinen suhde heidän välillänsä?

uolevi.
En ole huomannut mitään, mikä — —

r. kirves.
Kyllähän sen kaikki tietävät.

r. linnunpää.
Ja se näyttää — lämpimältä heidän välinsä, vai kuinka? — Eikös niin, herra Uolevi?

uoti.
(on saanut jousensa kuntoon). Kas niin, Uolevi. Älä seiso siinä nyt lypsättämässä itseäsi, vaan sano heille suoraan, että korea Kirsti neito on voudin jalkavaimo. No, tuletko, niin lähdemme?

(Yht'- aikaa.)		r. linnunpää. Mitä sinä sanot, Uoti?
		r. kirves. Mutta Uoti, herra varjele!
		emäntä. Uoti ei saa puhua semmoista.